Tavarat sekaisin pakettiauton perällä. Kiire painaa päälle. Ovien avaaminen hävettää. Työkalut aina hukassa. Mutkissa kilisee ja kolisee, jarrutuksissa seinät uhkaavat mennä lommoille. Hermostuttaa ja turhauttaa. Tuttu tunne?
Hyppää uuden blogin kyytiin ja vakuutu, että hyllyjen hankkiminen pakettiautoon on investoinneista paras.
1. Työajan tehostaminen
Siinä ne nyt olivat, uudet hyllyt pakettiautoni tavaratilassa. Työkalut luotisuorissa riveissä kuin sotilaat, kaikki täydellisesti omilla paikoillaan. Puhtaus ja hämmästyttävä järjestys uhmasivat sitä kaaosmaista kaatopaikkaa, jollainen pienen yritykseni ainoa pakettiauto oli ollut vielä viikko sitten.
Seisoin pakuni tavaratilan edessä ja annoin silmieni levätä. Ehkä tästä tulisi se uusi mahdollisuus.
Ensimmäisten päivien aikana totesin, että olin tehnyt täydellisen valinnan. Rajallinen työaikani oli uhannut jossakin vaiheessa karata rajattomaksi, mutta nyt teho palasi toimintaani. Avatessani rakkaan pakettiautoni ovia päivän aikana, minua odotti aina selkeys, järjestys ja rauha. Mittanauha tuolta, akkuporakone täältä. Työkalupakki vasemmalta hyllyltä, käsisaha oikealta. Miten rauhoittavaa ja selkeää kaikki yhtäkkiä olikin.
Aiemmin oli toisin. Tärkeiden työkalujen löytäminen vei ajan ja hermot. Lukemattomia kertoja olin kaahannut työmaalta tukkuun hakemaan uutta komponenttia kadonneen tilalle – vain löytääkseni sen seuraavana aamuna rojukasan alta. Työmaa seisoi, rahaa paloi ja pian minulla oli kolme käsisahaa, kahdeksan ruuvimeisseliä ja miljoonia pusseja, purnukoita ja paketteja.
Tänään kotiin ajaessani hyräilin. Työt olivat aikataulussa, kello oli neljä ja minä olin matkalla kotiin. Olin iloinen pakettiautoni uusista hyllyistä, ja tämä ilo vain syveni tulevina päivinä.
2. Työturvallisuus
Aamulla ajaessani työmaalle oli vielä pimeää. Pakettiautoni lisävalot halkoivat aamusumua ja tuulettimet puhalsivat kasvoilleni lämmintä ilmaa. Kävin ajatuksissani tulevia työtehtäviä läpi, kun havaitsin silmäkulmassani jotakin liikettä. Vaistomaisesti iskin jarrun pohjaan, ja renkaat vinkuivat asfalttia vasten. Muutaman metrin päästä autoni keulasta singahti peura tien yli. Ehdin nähdä ainoastaan sen komeat sarvet, ennen kuin eläin katosi pientareen reunasta alkavaan metsikköön.
Ohjasin pakettiauton levikkeelle, nousin ulos ja hengitin syvään. Sydän pamppaili ja kädet hikosivat, mutta olin helpottunut ja kiitollinen. Avasin peräkontin, ja näin työkalut samassa siistissä järjestyksessä uusissa hyllyissäni. Ajatukset laukkasivat, enkä voinut olla miettimättä viime kesää.
Silloin äkkijarrutus oli aiheuttanut vaaratilanteen. Tavarakasa oli paiskautunut ohjaamon seinää vasten, ja kuin ihmeen kaupalla kaikki oli pysynyt sisällä. Silloin opin, että ajoneuvon törmäysenergia nelinkertaistuu, kun törmäysnopeus kaksinkertaistuu. Jos auto törmää 50 km/h:n esteeseen, peräkontissa olevan 20 kg painavan työkalun aiheuttama törmäysvoima on yli 700 kg (https://www.liikenneturva.fi/). Ymmärsin, että se oli hengenvaarallista.
Suljin peräkontin oven ja jatkoin matkaa. Uudet hyllyt olivat parantaneet ajankäyttöäni, mutta sen lisäksi ne olivat myös tae turvallisuudesta.
3. Yritysilme
Työmaalla minua odotti asiakas. Kättelimme ja vaihdoimme kuulumiset, jonka jälkeen aloin nostella tarvitsemiani tavaroita autostani ulos. Avatessani peräkontin ovet mieleeni tuli erään kokeneen yrittäjän sanat urani alkuvaiheessa. “Kun ajat työautosi asiakkaan luokse, se toimii sinun käyntikorttinasi.” Silloin olin nauranut hullulle ajatukselle, mutta kuukausien vieriessä olin alkanut ymmärtää ajatuksen syvällisyyden.
Rehellisesti sanottuna oli hetkiä, jolloin olin hävennyt asiakkaani läsnäoloa. Ovien avautuessa maahan oli tippunut sekalaista tavaraa. Kerran maalipurkki oli kumoutunut työkalujen päälle ja aiheuttanut tavaratilassa valtavan sotkun. Samalla kun olin etsinyt kuumeisesti tarvitsemiani työkaluja, olin tuntenut asiakkaan polttavan katseen niskassani. Jos tuo kaveri ei pysty huolehtimaan tärkeimpien tavaroidensa järjestyksestä, miten se pystyy samaan tästä projektista onnistuneen?
Tänään häpeä oli vaihtunut ylpeydeksi. Kiskaisin ovet auki ja esittelin mielelläni käyntikorttiani. Tarvikkeet löytyivät nopeasti vetolaatikosta, ja olin varma, että asiakkaan katseessa oli ihailua. Ehkä tämä kaikki realisoituisi uusiksi toimeksiannoiksi.
4. Tarvikehallinta
Seuraavien kuukausien aikana minulle oli koko ajan selvää, mikä oli oman liikkuvan varastoni arvo. Kun aiemmin tavarat hukkuivat sotkuiseen pakettiautoon ja pahvilaatikoiden alla lojui erä kalliita komponentteja täysin hyödyttöminä, taloudellinen tehokkuus kärsi ja varaston arvo oli epäselvä. Muutamien iltojen aikana tein tietokoneellani suunnitelman hyllypaikoista ja varaston kierrosta, jolloin työhöni tuli aivan uudenlainen järjestelmällisyys ja selkeys.
Tavaroiden vakioidut hyllypaikat ja tarvikehallinnan suunnittelu tuotti myös muita hyviä etuja. Kesän tullessa ja ilmojen lämmetessä sain järjestettyä mahdollisuuden lyhyelle lomalle. Kun tuuraaja tuli tutustumaan tuleviin työtehtäviinsä, pystyin osoittamaan hänelle yhdellä paperilla pakettiautoni sisällön. Ei enää epäselvyyksiä tavaroiden ja työkalujen sijainneista ja määristä, vaan selkeää ja tehokasta työn hallintaa.
Kun tuuraaja hurautti pakettiautolla kohti ensimmäistä tehtäväänsä, mieleeni hiipi ajatus toimintani laajentamisesta. Ajatus oli suuri, mutta kiehtova: toinen auto, toinen työntekijä. Molemmissa autoissa samanlaiset hyllyt ja vakioitu varustelu. Tavarat järjestyksessä ja varaston arvo tiedossa. Ajatus tuntui lupaavalta, mutta kaikki aikanaan.
5. Työviihtyvyys
Lomani jälkeen vaihdoin kuulumiset innostuneen tuuraajani kanssa. Hän oli hyvin motivoitunut, ja kehui auton toimineen oikein hyvin.
Jäin miettimään näitä sanoja. Olin huomannut omassa työssäni uuden vaiheen alkaneen, kun olin hankkinut pakettiautooni hyllyt ja saanut aikaan järjestyksen. Ero aiempaan työkokemukseeni oli valtava: kun olin saanut karsittua päivistäni pois turhan epäselvyyden ja tavaroiden etsimisen, kokemukseni omasta osaamisestani ja yritykseni mahdollisuuksista olivat kasvaneet valtavasti. Pieneltä tuntunut investointi hyllyihin oli synnyttänyt jotakin aivan uutta. Viihdyin taas työmaalla, viihdyin omassa liikkuvassa toimistossani ja viihdyin asikkaideni kanssa.
“Jos joskus tarvitset uuden työntekijän, ota yhteyttä”, tuuraajani lähettämässä tekstiviestissä luki. Suljin puhelimeni, ja tiesin olevani nyt vahvoilla tällä markkinalla. Jos joskus laajentaisin toimintaani, se ei jäisi kiinni ainakaan pakettiautojen varustelusta tai työviihtyvyyteen panostamisesta.
